YK:n kansainvälistä tyttöjen päivää vietetään lauantaina 11.10. Idea tyttöjen päivästä on lähtöisin Planilta. Järjestöllä on parhaillaan käynnissä monivuotinen kampanja ”Koska olen tyttö”, joka keskittyy kehitysmaiden tyttöjen suojeluun ja koulutuksen parantamiseen. Tavoitteena on parantaa tyttöjen mahdollisuutta käydä koulua sekä lisätä heidän suojelua esimerkiksi väkivallalta ja haitallisilta perinteiltä, kuten lapsiavioliitoilta ja sukupuolielinten silpomiselta. Tyttöjen koulunkäyntimahdollisuuksien parantaminen on parasta apua kehitysmaiden naisten aseman parantamiseksi.
Tyttöjen päivänä on tarpeen kiinnittää huomiota tyttöjen asemaan myös meillä Suomessa. Vaikka täällä on monet asiat hyvin ja maailman koulutetuimmat naiset, silti tyttöjen kokemaan häirintään pitäisi meilläkin puuttua enemmän. Ajankohtaisessa kakkosessa käytiin tällä viikolla vilkas kaksituntinen keskustelu nuoriin kohdistuvasta kiusaamisesta. Näin tyttöjen päivänä haluan laajentaa keskustelua tyttöjen kokemaan häirintään.
Suomessa joka kolmas tyttö (33 %) on joutunut seksuaalisen häirinnän tai väkivallan uhriksi. Tämä käy ilmi Poliisiammattikorkeakoulun lapsiuhritutkimuksesta, joka julkaistiin loppukesästä. 26,2 % prosenttia tytöistä on puolestaan kokenut seksuaalista häirintää tai hyväksikäyttöä internetissä. 6,5 % on kokenut hyväksikäyttöä aikuisen henkilön taholta. Tytöt kokevat huomattavasti enemmän häirintää kuin pojat. Seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri. (tasa-arvovaltuutetun määritelmä)
Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden tunnistaminen ihmisoikeudeksi on äärimäisen tärkeää. Kaikenlaiseen häirintään tulisi suhtautua vakavammin ja siitä pitäisi puhua enemmän julkisuudessa sekä kouluissa. Kukaan ei saa jäädä yksin hautomaan asiaa, vaan aikuiselle on aina kerrottava häirinnästä. Ainoastaan asian näkyväksi tekemisellä pystytään puuttumaan itse asiaan.
Olen monella tavalla pyrkinyt nostamaan esille häirinnän vastaista työtä. Olen vieraillut monissa nuorisotyötä tekevissä järjestöissä, jotka tekevät äärimmäisen arvokasta työtä. Tein viime vuonna kirjallisen kysymyksen peruspalveluministeri Huoviselle nuorten seksuaalisesta ahdistelusta ja seksuaalisesta väkivallasta (http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_420_2013_p.shtml). Paitsi maailmalla, myös meillä Suomessa on vielä paljon tehtävää tyttöjen aseman parantamiseksi.
Tyttöjen tulee saada olla tyttöjä – unelmoida, leikkiä ja kasvaa turvassa!