On taas se aika vuodesta, kun kiusaamisesta puhutaan paljon. Ja hyvä, että puhutaan. Miksi emme kuitenkaan pysty kitkemään kiusaamista koulu- ja työyhteisöistämme lukuisista kampanjoista ja palopuheista huolimatta? Suomessa on toistuvasti työpaikkakiusaamisoikeudenkäyntejä. Surullista – mutta tärkeää, että on. Ne ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu ja muutaman sitkeän ihmisarvonsa puolesta taistelevan alaisen tai kollegan ponnistus palauttaa järjestys. Valitettavan usein oman työpaikan tai mielenterveyden menetyksen hinnalla.
Tove Janssonin Muumilaakson Mörkö on suomalaisille satumaailman pelätyin hahmo. Mörköä kuvataan ”hyytävän kylmäksi olennoksi, joka jäädyttää kaiken, mihin koskee”. Se on hyvä kuvaus, sillä niin toimii aikuinen kiusaaja työpaikalla. Aikuinen Mörkö uhkailee, pelottelee, vähättelee, arvostelee ja eriarvottaa ihmiset sitä mukaa, onko heistä sillä hetkellä hänelle hyötyä vai ei. Mörölle muut ihmiset ovat itsen jatkeita ja hänen tuulenpuuskiensa heiluteltavissa. Mörön alaisuudessa tai työkaverina ei voi olla luova. Voi vain olla varpaillaan ja viluissaan. Aikuiseksi Möröksi ei tulla yhdessä yössä. Aikuinen kiusaaja on terrorisoinut ympäristöään lapsesta ja nuoresta saakka. Häneltä on jäänyt ymmärtämättä, että valtaan kuuluu kuitenkin aina olennaisena vastuu.
Valitettavasti mikään työyhteisö ei ole vapaa Möröistä. Ei edes politiikka, jossa luottamustehtävässä toimivan kuuluisi näyttää roolimallia. Kuinka olisikaan, sillä valta ja varsinkin vallan väärinkäyttö houkuttaa Mörköä yhtä varmasti kuin hopeahaarukka harakkaa. Viisas väistyy Mörön simputuksen alta, mutta aina ei pääse karkuun ilman kovan hinnan maksua.
Mikä on Mörön – ja jokaisen kiusaajan – suurin tragedia ja pelko? Yksinjääminen. Ajatellaanpa toista tuttua satua; Gösta Knutssonin Pekka Töpöhäntää. Kiusaaja-Monni ei olisi mitään ilman Pilliä ja Pullaa. Monni ei itsessään riitä – hänen on luotava jengi ja kuviteltava Pekasta vastustaja. Pekka pärjäisi elämässään oikein hyvin ilman Monnia, mutta pärjäisikö Monni ilman Pekkaa? Usein kiusaaja tarvitsee uhria enemmän kuin uhri kiusaajaa. Kiusaajan maailma on täynnä uhkia, vastustajia ja alistettavia. Pelokas maailma siis.
Mannerheimin Lastensuojeluliitto määrittelee kiusaamisen ”ryhmäilmiöksi, johon liittyy vääristynyt vallan tavoittelu. Kiusaaminen koskettaa muitakin kuin vain kiusaajaa ja kiusattua, uhria. Kiusaajalla voi olla apuri, joka ei aloita kiusaamista, mutta menee helposti mukaan tilanteeseen. Vahvistaja puolestaan voi nauraa ja kannustaa kiusaajaa.” MLL muistuttaa, että yksi kiusaamisen muodoista on puuttumattomuus eli hiljainen hyväksyntä.
Kauppatieteiden tohtori Samil Aledin on tutkinut nuorten brändikiusaamista, jossa kiusataan nuorta, jonka vaatteet, kännykkä, lenkkarit tai esimerkiksi koululaukku eivät ole ”oikeaa” brändiä. Samankaltaista viestiä on tullut äideiltä, jotka ovat kertoneet, etteivät hyväkuntoiset lasten vaatteet kelpaa edes edullisesti kirpputoreilla, elleivät ne ole ”oikeaa” merkkiä. Kukaan ei ansaitse joutua ulkopuoliseksi ja kiusatuksi. Me kaikki haluamme kuulua laumaan ja tulla hyväksytyksi – ja sen arvon tulisi kuulua kaikille. Brändeistä tai vaatteista välittämättä.
Syrjäytymisen suurin estämistyö tehdään lapsuudessa luomalla pitkäaikaisia ja arvokkaita ihmissuhteita. Suurin osa löytää lapsuudenystävät koulusta ja harrastuksista. On ensisijaisen tärkeää, että aikuisilta löytyy pelisilmää ja uskallusta puuttua tilanteisiin, jotka sotivat arvokasta vuorovaikutusta vastaan. Tärkeintä on näyttää itse esimerkkiä arvokkaasta ihmisyydestä ja luoda lapselle mahdollisuudet hyvään omanarvontuntoon.
Lapsena jaettu uhrin – tai vallan väärinkäyttäjän – rooli istuu tiukassa läpi elämän, ellei siihen puututa. Parasta olisi, jos ihminen itse huomaisi oman käytöksensä ja puuttuisi siihen. Harvemmin kuitenkaan näemme omaa käytöstämme, siksi vanhemman tai ympäristön puuttumista tarvitaan. Entä jos Mörön sielunelämään nähtäisiin syvemmälle? Ymmärtäisimme, että Mörön on pullisteltava, koska hän on epävarma omasta riittävyydestään. Jo tämän tiedon opettaminen lapselle saattaa pelastaa lapsen kiusaajilta. Lapsi ei näe Mörköä kiusaajana, vaan yksinäisyyttä pelkäävänä toisena lapsena. Siitä saattaa syntyä elämänpituinen ystävyys – ja Mörön varhainen sulaminen arvokkaaseen ihmisyyteen.