Eduskunnassa käsiteltiin tänään Juha Sipilän hallituksen niin sanottuja kärkihankkeita. 26:ssa järjevässä kärkihankkeessa konkretisoituu hallituksen strategiset tavoitteet. Kärkihankkeilla on tarkoitus ajaa eteenpäin laaja-alaisia uudistuksia, lisätä kilpailua, palauttaa säädösympäristöön ketteryyttä sekä edistää digitaalisen palveluliiketoiminnan läpimurtoja.
Kärkihankkeisiin panostetaan vuosina 2016 – 2018 yhteensä miljardi euroa. Hankkeet rahoitetaan pääosin osinkotuloilla ja valtion osakeomistusten myynnillä. Kuten pääministerin eduskunnassa pitämästä kärkihankkeiden esittelypuheesta kävi ilmi, kärkihankerahoituksella ei ole tarkoitus paikata budjettileikkauksia.
Kärkihankkeiden miljardin euron rahoituksesta 300 miljoonaa suunnataan osaamiseen ja koulutukseen. Saman verran on varattu biotalouteen. Työllisyys- ja kilpailukykyhankkeisiin puolestaan ohjataan 170 miljoonaa euroa sekä hyvinvointiin ja terveyteen 130 miljoonaa euroa. Digitalisaatioon, kokeiluihin ja normien purkamiseen osuus on 100 miljoonaa euroa.
Itse haluan nostaa esiin erityisesti kärkihanke 1:n toimenpide 4:n, jossa puhutaan kotimarkkinoiden kilpailullisuusohjelmasta. Sen tavoitteena on purkaa lakisääteisiä ja rakenteellisia kilpailun esteitä ja rajoituksia. Juuri tätä Suomi nyt tarvitsee. Hallitusohjelmassakin on juuri tähän kohtaan linkittyviä tiukkoja linjauksia toimialakohtaisen sääntelyn purkamisesta.
Erityisen akuutisti sääntelyn purkua tarvittaisiin työvoimavaltaisilla aloilla, kuten päivittäistavarakaupassa sekä matkailu- ja ravintola-alalla. Sunnuntailisien leikkaus olisi lisännyt ravintola-alan työllisyyttä merkittävästi, mutta kuten tiedetään, se päätettiin korvata lomarahojen leikkaamisella.
Lainsäätäjien pitäisi olla avarakatseisia ja nähdä ravintola-ala hyödyllisenä elinkeinotoimintana sekä iloisuutta ja sosiaalista kulttuuria edistävänä tekijänä yhteiskunnassa. Kulttuurin muutos lähtee ajattelun muutoksesta, ja siihen muutokseen on nyt kaikkien aikojen tilaisuus. Tämän toivottavasti hallituskin ymmärtää.