Itsenäisyyspäivän kynnyksellä on hyvä pysähtyä miettimään, mitä itsenäisyys ja isänmaallisuus itse kullekin tarkoittaa – erityisesti nyky-yhteiskunnassamme, jossa yksilöllisyys tuntuu korostuvan jatkuvasti enemmän ja yhteisöllisyys on unohtumassa.
Isänmaallisuudessa on paljolti kyse rakkaudesta ja omistautumisesta oman maan hyväksi. Kuten hyvin tiedämme, asemamme itsenäisenä valtiona ei ole tullut tarjottimella. Isänmaallisuuden toteuttaminen on edellyttänyt usein maan edun asettamista oman edun edelle. Menneet sukupolvet ovat maksaneet kovan hinnan ja kymmenettuhannet ovat menettäneet henkensä sen puolesta, että saamme elää vapaassa itsenäisessä Suomessa. Maatamme puolustaneet nauttivat varauksetonta arvostustamme.
Vuosien kuluessa meitä ympäröivä maailma on muuttunut rajusti. Muutoksen voima ja nopeus ovat olleet viimeisten vuosikymmenien aikana jopa häkellyttäviä. Kun maailma ympärillä on muuttunut, on myös Suomen ja suomalaisten pitänyt muuttua. Kuluneen syksyn aikana olemme olleet poikkeuksellisen suurten asioiden äärellä: historiallinen turvapaikanhakijoiden määrä haastaa yhteiskuntaamme uudella tavalla, terrori-iskut ja väkivallanteot aiheuttavat pelkoa ja turvattomuutta, taloustaantuma jatkuu edelleen, työttömyys on lisääntynyt, eikä yhteiskuntasopimusneuvotteluissa ole onnistuttu monista yrityksistä huolimatta.
”Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen.” Tuo Suomen tasavallan presidentti Juho Kusti Paasikiven toteamus sopii erittäin hyvin tähänkin aikaan. Talouden kuntoon laittaminen on urakka, joka hirvittää monia. Päättämättä jättämisen seuraukset olisivat kuitenkin tuhoisat koko maan kannalta. Suurin uhkamme nopeasti muuttuvassa maailmassa ei ole lopulta kestävyysvaje tai kilpailukykykriisi, vaan kyvyttömyys tehdä tarvittavia päätöksiä ja välinpitämättömyys.
Suomen taloustilanne on vakava, mutta ei toivoton. Talous saadaan kasvuun vain työtä ja työllisyyttä lisäämällä, yrittäjyydellä sekä rakenteellisia uudistuksia tekemällä. Oikopolkuja ei ole. Työnteon tulee olla aina joutenoloa kannattavampaa. Yhteiskunta, jossa työ ei kannata, ei ole terve. Kaikesta työstä saa kullanarvoista kokemusta, eikä ikinä tiedä, mikä ovi johtaa mihinkin. Ylisääntelyn ja holhouksen sijaan terve järki ja tolkku on palautettava politiikan keskiöön.
Sivistyneessä yhteiskunnassa jokaisen on voitava tuntea olevansa rakastettu, tarpeellinen ja arvostettu. On järkyttävää, että joka kolmas ikäihminen kärsii yksinäisyydestä ja joka toinen päivä ikäihminen päättää elämänsä omien käsiensä kautta. Moni elää yksin, surullisena ja hylättynä. Tämä ei kuulu suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan. Apua ja tukea on oikeasti saatava niitä tarvittaessa. Välittämistä ei kuitenkaan voi ulkoistaa yhteiskunnalle. Välittäminen lähtee meistä jokaisesta.
Täsmätoimia tarvitaan erityisesti lasten ja nuorten tueksi. Suomalaisista lapsista 13 % kuuluu pienituloisiin perheisiin. Tutkimukset osoittavat huono-osaisuuden periytyvän ja kasautuvan. Syrjäytymisen kokonaiskustannukset ovat arviointitavasta riippumatta miljardiluokkaa, inhimillisistä menetyksistä puhumattakaan. Meillä ei ole varaa hukata ainuttakaan kanssasisarta tai -veljeä. Jokaisella on oltava mahdollisuus tavoitella omia unelmiaan. Kenenkään tausta ei saa sulkea pois mahdollisuuksia.
Elämää nähneiden suomalaisten on tapana sanoa, että kun tuntee historian tapahtumat, on helpompaa myös kulkea tietä eteenpäin. Poliittisten pikavoittojen tavoittelun sijaan tiedämme, että tavoitteet saavutetaan yhteistyöllä, reippaalla talkoohengellä ja pitkäjänteisyydellä.
Hyvää Itsenäisyyspäivää itsenäinen isänmaamme!