HS: ”Koff-hevoset joutuvat muuttamaan nimeään”, ”Suomalainen startup-panimo karkasi Viroon”, Satakunnan kansa: IS: ”Hinnat muuttuvat − täältä saat halvimmat viinat”, Taloussanomat: ”Ravintoloiden huoli: Porilaiset juovat enemmän kotona”, IS: ”Laskelma: Alkoholilain kiristyksistä valtava lasku”.
Tässä muutamia esimerkkejä viime kuukausien uutisotsikoista. Silti tietyt tahot jaksavat vuodesta toiseen ajaa lisää sääntelyä ja rajoituksia sekä kieltäytyvät näkemästä alkoholipolitiikan suurempaa kokonaiskuvaa.
Tällä hetkellä olemme tilanteessa, jossa alkoholin kulutus säilyy ennallaan, mutta yhteiskunnan kyky vaikuttaa rajoitusten ja verotuksen avulla alkoholihaittoihin on tullut tiensä päähän. Tiukan sääntelyn, kustannusten nousun ja jatkuvien veronkorotusten johdosta ravintola- ja matkailuala on ajettu ahtaalle. Lisäksi laiton anniskelu sekä koti- ja julkijuopottelu rehottavat. Nykyisen alkoholipolitiikan takia menetämme lukuisia työpaikkoja. Veroeuroja valuu naapurimaahan Viroon satoja miljoonia vuodessa, mutta haitat kuitenkin hoidetaan ja maksetaan Suomessa.
Alkoholi aiheuttaa osalle suomalaisista vakavia ongelmia. Tästä on syytä olla huolissaan; ongelmiin on puututtava ja niitä on pyrittävä tosissaan ennaltaehkäisemään ja korjaamaan. Jos hieman perehtyy kotimaamme historiaan, huomaa, etteivät jatkuvat verojenkorotukset ja kiellot kiellon päälle ole oikea ratkaisu. Hinnalla ja saatavuudella voidaan toki vaikuttaa lyhyen aikavälin kulutukseen, mutta kyse on syvemmällä olevista asioista – asenteista, tiedosta ja kulttuurista. Suomessa on yksi Euroopan tiukimmista sääntely-ympäristöistä, mutta kulutus on silti Länsi-Euroopan tasolla. Kuten olen useaan otteeseen todennut: jos ongelmat olisivat pelkillä rajoituksilla hoidettavissa, niin Suomessa olisivat alkoholihaitat minimissään.
Alexander Stubbin hallitus päätti, että alkoholilain kokonaisuudistus siirtyy seuraavan hallituksen ja eduskunnan päätettäväksi. Hyvä niin. Julkisuuteen kantautuneiden tietojen mukaanhan suunnitelmissa olivat muun muassa jatkoaikojen leikkaukset sekä oluen laimentaminen veronkorotuksista puhumattakaan. Ravintola-alan hätähuuto ja suomalaisten voimistunut vastustus nykyistä alkoholipolitiikkaa kohtaan on selkeästi laittanut ministeriössä virkamiehet ja poliitikot pohtimaan asiaa uudestaan. Tolkku käteen alkoholiverotuksessa -Facebook yhteisön kampanjat ja varsinkin 4.4 pidetty mielenosoitus viime keväänä ovat oivia esimerkkejä siitä, että porukalla pystytään vaikuttamaan asioihin.
Suomessa oli voimassa kieltolaki vuosina 1919-1932. Joulukuussa 1931 järjestettiin neuvoa-antava kansanäänestys kieltolaista. Äänestyksen seurauksena laki kumottiin. Suomalaisten tahtoa kuunneltiin. Nyt jos koskaan on pidettävä ääntä ja tuotava suomalaisten tahto kuuluvasti esiin. Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa. Vaikenemalla asiat eivät muutu.
Olen tehdyt eduskunnassa kirjalliset kysymykset muun muassa alkoholiveron alentamisesta ja alkoholipolitiikan uudelleenarvioinnista sekä anniskeluluvista. Lisäksi olen jättänyt lakialoitteen ravintoloissa myytävän alkoholin arvonlisäveron laskemisesta ruuan arvonlisäveron tasolle sekä lakialoitteen pienpanimoiden ulosmyyntioikeudesta. Uutta alkoholimainontaan liittyvää lakia en äänestyksessä tukenut. Kesällä esitin viinien myynnin sallimista ruokakaupoissa. Olen myös sitä mieltä, että hotelli- ja ravintola-ala tulisi siirtää työ- ja elinkeinoministeriön alaisuuteen, jolloin alaa kohdeltaisiin elinkeinona muiden elinkeinojen joukossa. Alkoholin maahantuonnin seuranta puolestaan pitäisi siirtää THL:ltä ja Valviralta Tullille. Ja lopuksi: yksityistä maahantuontia ei hillitä muutoin kuin järkevällä veropolitiikalla; verotusta pitäisi asteittain laskea. Nyt siis alkoholiveroa on korotettu viidesti vuoden 2008 jälkeen.
Ps. Viron ja Suomen välillä liikkuvat ”viinalaivat” eivät muuten ole uusi asia. Kieltolain ensimmäisinä vuosina 1920-luvun alussa salakuljetus tapahtui nimenomaan laivalla Virosta. Eli valtiovallan kiristäessä alkoholiin liittyvää sääntelyä, ”apu” löytyy kyllä naapurimaastamme. On löytynyt jo vuosikymmeniä sitten ja löytyy edelleenkin. Jos teemme kaikkemme ja olemme aktiivisia tässä asiassa, niin toivottavasti näin ei tarvitse olla enää jatkossa!