Kokoomus on ajanut nykyisessä hallituksessa voimakkaasti terveen, reilun kilpailun ja vastuullisen markkinatalouden linjaa. Tämä näkyy esimerkiksi kauppojen aukiolon vapauttamisena, taksiliikenteen avaamisena kilpailulle ja raideliikenteen kilpailun avaamisena sekä alkoholilainsäädännön maltillisena vapauttamisena. Olemme monissa yhteyksissä tuoneet esiin myös kilpailun lisäämisen tarpeen apteekkialalle.
Apteekkitoimiala on Suomessa 80-luvulta peräisin olevan lääkelain seurauksena erittäin tarkasti säänneltyä toimintaa. Useissa kaupungeissa apteekkeja on määrällisesti hyvin vähän suhteutettuna väkilukuun. Eri arvioiden mukaan apteekkisääntelyyn kuuluva kilpailun rajoittaminen nostaa lääkkeiden hintoja ja rajoittaa palvelutasoa. Tästä kärsivät erityisesti kuluttajat.
Fimea myönsi viime vuoden lopulla Espooseen kuusi uutta apteekkilupaa. Kaksi apteekkaria valitti hallinto-oikeuteen sijaintialueiden poistosta. Valituksen takia myös lupien määrän lisääminen on nyt jäissä ja prosessien ajan tilanne pysyy nykyisellään. Tänä aikana ei tule uusia apteekkeja Suomen toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Tämän tapaiset valitukset on pääsääntöisesti hylätty, mutta nykymallin jatkuessa niitä kannattaa tehdä. Hiukankin lisää aikaa ilman pelkoa kilpailusta välttämättömyyshyödykemarkkinalla on ison rahan arvoinen etu.
Mistä Espoon tapaus kertoo? Ainakin siitä, että nykyisen tarveharkintajärjestelmän puitteissa, pelkästään lupien määrää maltillisesti kasvattamalla, apteekkien määrä kasvaa hitaasti, jos lainkaan. Kilpailu ei näin ollen lisäänny, kuluttajahyödyt jäävät saamatta, ja kilpailun mukanaan tuomat tehokkuus- ja innovatiivisuuskannusteet jäävät toteutumatta.
Lääkkeet, varsinkaan reseptilääkkeet, eivät ole esimerkiksi elintarvikkeisiin tai kulutustavaroihin verrattavia hyödykkeitä. Niiden kauppaa on syytä säännellä nyt ja tulevaisuudessa. Lääkkeet ovat myös välttämättömyyshyödykkeitä, ja niiden saatavuuden turvaaminen kaikkialla maassa on siksi varmistettava. Kattavan lääkehuollon varmistamisen ja ammattitaitoisen apteekkitoiminnan on pysyttävä alan kehittämisen ja sitä koskevan sääntelyn lähtökohtana. Tämä ei kuitenkaan ole ristiriidassa kilpailun lisäämisen tarpeen kanssa.
Apteekkilupien tarveharkinta olisikin syytä lopettaa kokonaan. Osaamisvaatimukset on kuitenkin turvattava, ja apteekkitoiminnan edellytyksenä on jatkossakin järkevää säilyttää proviisorin koulutus.
Lisäksi väärinkäyttöriskiltään vähäisimmät käsikauppalääkkeet tulisi vapauttaa myyntiin myös päivittäistavarakaupoissa. Tarvittava neuvonta on täysin mahdollista järjestää riittävän tasoisena, se ei ole tälle esteenä. Nämä muutokset paitsi todennäköisesti alentaisivat lääkkeiden hintoja, myös parantaisivat lääkkeiden saatavuutta, loisivat uusia työpaikkoja sekä helpottaisivat yrittäjyyttä maassamme. Kaikki erittäin kannatettavia tavoitteita.
