Akavan viime viikolla julkaisemasta työttömyyskatsauksesta käy ilmi, että korkeakoulutettujen työttömyys jatkoi huimaa kasvuaan viime vuonna. Marraskuun loppuun mennessä korkeakoulutettuja työttömiä oli vuoden takaiseen verrattuna 16 % enemmän. Huolestuttavaa on, että myös pitkäaikaistyöttömien määrä oli kasvussa; peräti useampi kuin joka neljäs korkeakoulutettu työtön oli ollut työttömänä jo vähintään vuoden.
Yksi korkeakoulutettujen työllistymistä hidastanut tekijä on ollut vuoden 2013 alusta voimaan astunut työ- ja elinkeinotoimistojen palvelu-uudistus. Sen myötä jo ennestään vähäisiä korkeakoulutettujen erityispalveluita on karsittu entisestään. Lisäksi TE-toimistojen määrää on vähennetty ja sähköisten järjestelmien käyttöä lisätty.
Korkeakoulutettujen kannalta suurimmaksi sudenkuopaksi on osoittanut uudistuksen sinällään hyvä tarkoitus kohdistaa työllistämispalvelut asiakkaan tarpeen mukaan. Valitettavasti tietoa ja ymmärrytä korkeakoulutettujen urapolun kehittymisestä ja palvelutarpeista ei kuitenkaan ole nykyisillään riittävästi TE-toimistoissa; korkeakoulutetut ovat jääneet käytännössä liian usein vaille henkilökohtaista tukea ja ohjausta, sillä heidän ei ole katsottu tarvitsevan palveluita yhtä kipeästi kuin muiden asiakasryhmien. Käsitys on virheellinen, sillä yhä useamman korkeakoulutetun työura koostuu eri pituisista työttömyysjaksoista, pätkätöistä sekä yrittäjyyden ja palkansaajan välimaastossa luovimisesta. Puhumattakaan alati muuttuvan työelämän osaamisvaatimuksista.
Keväällä 2014 tehdyssä arvioinnissa yli 60 prosenttia TE-toimistojen johtajista oli sitä mieltä, että uudistuksessa oltiin epäonnistuttu. Vain viisi prosenttia johtajista uskoi henkilökohtaisen palvelun vastaavan hyvin asiakkaiden tarpeisiin. Uudistuksesta saaduista kokemuksista ja palautteesta pitäisi nyt ottaa opiksi sekä pohtia muutoksia, joita tarvitsee tehdä palveluiden sujuvoittamiseksi.
Korkeakoulutettujen palveluihin erikoistuvien asiantuntijoiden verkostoa on vahvistettava TE-toimistoissa. On varmistettava, että jokaisessa TE-toimistossa on palveluneuvojia, jotka ymmärtävät korkeakoulutettujen työelämäproblematiikkaa. Myös koulutuksen ja työelämän yhteyksiä on parannettava, jotta jokaisella korkeakoulutetulla itsellään on käsitys tutkinnon ja osaamisen tuomasta työmarkkinakelpoisuudesta ja yhteiskunnan palveluista. Tässä tärkeä askel olisi palauttaa jokaiselle korkeakoulukampukselle TE-toimistojen työntekijä, joka toimisi linkkinä opiskelijoiden, korkeakoulujen ja yhteiskunnan tukipalveluiden välillä.
Korkeakoulutettujen työttömien määrä on kaksinkertaistunut vuodesta 2009 lähtien ja vakiintunut yli 40 000 työttömän tasolle. Nyt olisi syytä ottaa ryhtiliike ja päivittää TE-toimistojen käsitys korkeakoulutettujen työurien kehittymisestä ja palveluntarpeista. Kalliin korkeakoulutuksen saaneet on autettava tehokkaammin työnsyrjään kiinni siinä missä muutkin. Tästä olisi hyötyä niin yhteiskunnalle kuin yksilölle itselleen.