Helsingin kaupunginhallitus ei alkuviikosta järjestetyssä kokouksessaan lämmennyt metropolihallintoon liittyvälle lakiluonnokselle. Tämä ei tullut yllätyksenä, sillä moni poliittinen päättäjä sekä pääkaupunkiseudun asukas kannattaa lisäbyrokratian ja uuden hallinnollisen tason luomisen sijaan pääkaupunkiseudun kuntaliitosta. Tehottomia ja uusia hallintorakenteita ei tule luoda, varsinkaan kun ne eivät edes toteuta niille asetettuja tavoitteita.
Metropolialueen lakiluonnos perustuu hallituksen rakkennepoliittisen ohjelman linjaukseen, jonka mukaan metropolialueen 14 kunnan kilpailukyky varmistetaan kokoamalla metropolihallinto, jonka päättävä elin olisi vaaleilla valittava valtuusto. Metropolihallinto saisi vastuulleen muun muassa maankäytön, asumisen ja liikenteen tehtäviä ja päätöksentekoa. Valta ei kuitenkaan olisi aukotonta, sillä metropolivaltuusto päättäisi vain osin maankäytöstä, eikä esimerkiksi siitä, kuinka paljon vuokra-asuntoja rakennetaan. Kuntien ei myöskään olisi pakko sitoutua alueen joukkoliikenneyhteistyöhön, mikäli ne eivät haluaisi.
Helsinki on poikkeuksellinen kaupunki monella mittarilla. Helsingin seudulla asuu jo noin 1,5 miljoonaa asukasta. Helsingin menestyksellä rahoitetaan palveluita myös paljon sen rajojen ulkopuolella, sillä Helsingin seutukunta tuottaa kolmanneksen koko maan bruttokansantuotteesta (vuonna 2013 osuus oli 35 %). Sillä, kuinka Helsinki pärjää, on suora yhteys koko Suomenmenestymiseen.
Helsingin seudun tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot olivat vuonna 2011 noin 3 mrd. euroa, eli 42 % koko maan t&k-menoista. Helsingin seutu on edelleen ylivoimaisesti Suomen suurin, tärkein ja erikoistunein yritystoiminnan keskittymä. Koko maahan verrattuna Helsingin seudun 14 kunnassa sijaitsee lähes neljännes yritysten toimipaikoista ja kolmannes yrityssektorin henkilöstöstä. Koko maan liikevaihdosta alueella tuotetaan 44 %. Lisäksi viime vuonna helsinkiläiset maksoivat 312 miljoonaa euroa verotulojen tasausta valtionosuusjärjestelmään eli toisin sanoen antoivat verotuloja pois muiden kuntien käytettäväksi.
Helsingin metropolialueen menestys ei synny tyhjästä. Sen eteen on ponnisteltava. Itse uskon, että metropolialue toimisi parhaiten yhtenä kaupunkina. Vain tällä tavoin maankäytön, asumisen ja liikenteen kysymykset saataisiin ratkaistua nostamalla keskiöön palvelun käyttäjä ja maksaja, ja työntämällä sivuun kuntapäättäjä napamiehen paikalta. Uusi hallinnon taso ei ole järkevä ratkaisu: nyt ehdotettu metropolihallinto loisi lisää byrokratiaa, mutta säilyttäisi jo olevat, haitalliset kehityksen esteet. Suomen ongelmana ei nykyisinkään ole hallinnontasojen vähyys.