Nuorisotakuuseen sisältyvän koulutustakuun ansiosta nuorten
koulupudokkuutta ja syrjäytymistä on onnistuttu ehkäisemään merkittävästi perusasteen jälkeen. Valitettavasti koulutusputki vuotaa kuitenkin toisesta päästä; toisen asteen suorittaneiden nuorten työttömyys on lisääntynyt radikaalisti. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan ylioppilastutkinnon suorittaneiden 15-19 -vuotiaiden työttömyys oli 45,5 prosenttia korkeampi joulukuussa 2014 kuin vuotta aikaisemmin. Seuraavan ikäryhmän eli 20-24 -vuotiaiden työttömyys oli puolestaan 37 prosenttia korkeampi edellisvuoteen verrattuna. Ylioppilaiden työttömyys on kaksinkertaistunut viimeisen kahden vuoden aikana.
Suurin osa nuorista haluaisi jatkaa lukion jälkeen suoraan korkeakouluun, mutta kuitenkin vain kolmasosa halukkaista pääsee jatkamaan opintojaan. Jotta turhilta välivuosilta vältyttäisiin, täytyisi opinto-ohjaukseen panostaa aiempaa enemmän. Jotkut saattavat kärkkyä vuosia tiettyä opiskelupaikkaa, vaikka muitakin opintopolkuja olisi tarjolla unelma-ammattiin. Näin ollen nuorille tulee helposti useita välivuosia. Ylioppilastutkinnon suorittaneiden rajusti kasvanut työttömyys ja välivuodet eivät ole yksilön eivätkä yhteiskunnan kannalta toivottava yhtälö.
Jotta jokainen lukiolainen saisi riittävää ohjausta jatko-opintoja varten, tulisi pohtia, olisiko tarvetta kirjata lakiin opinto-ohjauksen vähimmäismitoitus henkilökohtaisen opinto-ohjauksen mahdollistamiseksi. Työelämäyhteyksistä huolehtiminen on myös keskeinen osa laadukasta koulutusta. Yhteistyötä todellakin tarvitaan toiselle asteelle, sillä esimerkiksi lukioista ainoastaan noin 4 prosenttia kertoo tekevänsä
yritysyhteistyötä. Myös lukioiden ja ammattikoulujen yhteistyötä korkeakoulujen kanssa tulisi entisestään tiivistää. Esimerkiksi yksittäisten kurssien opiskelu AMK:ssa tai yliopistoissa tulisi olla helpompaa. Näin voitaisiin tukea erilaisia lahjakkuuksia ja auttaa nuoria kohti omaa toiveammattia.
Toiselta asteelta valmistuneiden työttömyys on kasvanut kaikkein nopeiten nuorisotakuun aikana. Joka pitäjässä olevat oppilaitosrakennukset itsessään eivät tee autuaaksi ketään, vaan olennaista on panostaa koulutuksen laatuun ja henkilökohtaiseen tukeen ja ohjaukseen. Poukkoilevan koulutuspolitiikan ja puolueiden irtopisteiden keräämisen
sijaan tarvitaan pitkäjänteistä ja ennakoivaa politiikkaa koulutuksen kehittämiselle. Pitkään on puhuttu välivuosien vähentämisestä ja työurien pidentämisestä alkupäästä. Nyt on kuitenkin ryhdyttävä tuumasta toimeen.